Kuvaus
Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää kiireisellä aikataululla lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sähkömarkkinalain muuttamisesta. Lausunto annetaan Lausuntopalvelussa 9.10. mennessä. Linkki lausuntopalveluun jossa asiakirjat: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=a9038003-f60c-4a49-8236-31a1f2914975
Lakiesityksen tavoitteena on turvata sähköverkon kapasiteetin tarkoituksenmukainen ja tehokas hyödyntäminen kilpailevien tarpeiden kesken tilanteessa, jossa sähköverkon kapasiteetista on niukkuutta. Sähkömarkkinalakiin lisättäisiin säännökset etusijamenettelystä, jota verkonhaltijan olisi sovellettava sähkönkäyttökohteiden ja sähkövarastojen liittymistä koskevien tarjouspyyntöjen käsittelyssä. Tarjouspyynnöt sijoitettaisiin neljään etusijaryhmään liittymän tehon ja käyttötarkoituksen perusteella.
Etusijamenettely kannustaisi suurten sähkönkäyttökohteiden ja sähkövarastojen sijoittamiseen alueelle, jossa sähköverkon kapasiteetista ei ole niukkuutta. Alueilla, joilla kapasiteetista on niukkuutta, suurten sähkönkäyttökohteiden liittyjät voisivat parantaa liittymistä koskevan tarjouspyyntönsä asemaa sitoutumalla tarjoamaan sähkömarkkinoille joustavaa sähköntuotantokapasiteettia tai kattamalla osan sähkönkulutuksestaan samalla alueella sijaitsevalla uudella sähköntuotannolla. Tarjouspyyntöjen käsittelyssä otettaisiin huomioon lisäksi sähkönkäyttökohteen tai sähkövaraston kehitysaste.
Etusijaryhmä ja etusijajärjestys määrittäisivät sen, missä järjestyksessä verkonhaltija tarjoaa sähköverkon kapasiteettia ja kehittää sähköverkkoaan silloin, kun kapasiteettia ei voida tarjota kaikille liittyjille samanaikaisesti. Ehdotuksella ei rajoitettaisi verkkoon pääsyä. Verkonhaltijoiden liittämisvelvollisuus säilyisi ennallaan, eikä esitys vaikuttaisi siihen, kenellä on oikeus liittyä sähköverkkoon.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lakia sovellettaisiin myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sähkönkäyttökohteiden ja sähkövarastojen liittymistä koskeviin tarjouspyyntöihin, joiden perusteella ei ole tehty sitovaa ehdollista liittymisopimusta tai liittymissopimusta.
Vuonna 2024 Suomen datakeskukset kuluttivat sähköä noin 1,6 terawattituntia, mikä oli hieman alle 2 prosenttia Suomen kokonaiskulutuksesta ja vastaa noin 200–300 megawatin tehoa. Joidenkin arvioiden mukaan datakeskusten sähkönkulutus kasvaisi 5–6 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä, mikä olisi noin 3–4 prosenttia kokonaiskulutuksesta.
Fingrid on arvioinut, että Suomen sähkönkulutus voi kasvaa jopa 40 prosenttia seuraavan noin viiden vuoden aikana jo liittymissopimusten saaneiden hankkeiden perusteella. Verkonhaltijoiden liityntäkyselyiden ja liittymissopimusten määrät ovat jo ylittäneet joillakin alueilla mahdollisuudet liittää uusia liittyjiä sähköverkkoon. Fingrid on todennut, että Etelä-Suomessa suuret sähkönkäyttökohteet joutuvat odottamaan useita vuosia ennen kuin kantaverkkoa ehditään vahvistaa riittävästi.
Suomeen on viime vuosina rakennettu myös merkittävä määrä sähkövarastoja, ja niiden määrän arvioidaan kasvavan edelleen nopeasti. Sähkövarastot tukevat sähköjärjestelmän toimintaa tarjoamalla lyhytaikaista joustoa sähkön tuotannon ja kulutuksen vaihteluihin sekä osallistumalla reservi- ja tasehallintamarkkinoille. Sähkövarastot voivat siten vähentää sähköjärjestelmän tehon riittävyyteen kohdistuvia riskejä ja vähentää sähköverkon kehittämisen tarvetta.
Nykyisin liittymien tarjouspyynnöt käsitellään saapumisjärjestyksessä verkonhaltijoiden toimesta. Lakiesityksen merkittävä muutos nykytilaan on, että käsittelyssä siirrytään käyttämään etusijamenettelyä, jossa olisi neljä etusijaryhmää. Etusijaryhmään 1 kuuluisivat liittymän ottoteholtaan enintään kolmen megawatin sähkönkäyttökohteet, enintään yhden megawatin datakeskukset, yhteiskunnan kannalta kriittistä toimintaa palvelevat sähkönkäyttökohteet sekä teholtaan vähäiset ja voimalaitoskokonaisuuteen kytkeytyvät sähkövarastot. Ryhmään kuuluisi valtaosa yritysten liittymistä, muun muassa kaupan, palvelujen ja pienteollisuuden sähkönkäyttökohteet sekä latauspisteet. Etusijaryhmään 1 kuuluvat tarjouspyynnöt käsiteltäisiin saapumisjärjestyksessä.
Etusijaryhmään 2 kuuluisivat liittymän ottoteholtaan yli kolmen ja enintään 100 megawatin sähkönkäyttökohteet sekä yli yhden ja enintään 10 megawatin datakeskukset. Näiden yritysten asema muuttuisi siten, että tarjouspyynnöt käsiteltäisiin erissä ja asetettaisiin etusijaryhmän etusijajärjestykseen. Etusijaryhmään kuuluvien yritysten keskinäinen järjestys määräytyisi ensisijaisesti liittymän sijainnin perusteella. Yrityksille, joiden sähkönkäyttökohde sijaitsee niukkuusalueella, esitys voisi pidentää liittymän odotusaikaa nykytilaan verrattuna.
Etusijaryhmään 3 kuuluisivat mainitut tehorajat ylittävät sähkönkäyttökohteet ja datakeskukset, jotka eivät kuulu etusijaryhmään 1 tai 2. Myös 3. ryhmän tarjouspyynnöt käsiteltäisiin erissä ja asetettaisiin etusijaryhmän etusijajärjestykseen. Liittyjä voisi parantaa asemaansa etusijamenettelyssä antamalla tarjouspyynnössä joustositoumuksen tai tuotantositoumuksen. Sitoumusten antaminen olisi vapaaehtoista. Joustositoumuksessa liittyjä sitoutuisi tarjoamaan järjestäytyneellä markkinapaikalla joustavaa sähköntuotantokapasiteettia joko sähköntuotantona tai sähkönkäyttökohteen kulutusjoustona. Etusijaryhmään 4 kuuluisivat muut kuin etusijaryhmään 1 kuuluvat sähkövarastot.
Etusijaryhmiin kuuluvat tarjouspyynnöt käsiteltäisiin etusijaryhmäkohtaisissa erissä kaksi kertaa vuodessa. Verkonhaltijan olisi tarjottava sähköverkon kapasiteettia etusijaryhmien mukaisessa järjestyksessä etusijaryhmä kerrallaan ja etusijaryhmän sisällä etusijajärjestyksessä.
Etusijaryhmissä 2 ja 3 tarjouspyynnöt t asetettaisiin etusijajärjestykseen porrastetusti liittymän sijainnin sekä mahdollisen joustositoumuksen ja tuotantositoumuksen perusteella. Etusijaryhmässä 4 perusteena olisi liittymän sijainti. Sijaintiperuste antaisi paremman aseman tarjouspyynnölle, joka koskee aluetta, jossa sähköverkon kapasiteettia on tarjottavissa. Peruste ohjaisi siten sähkövarastoja alueille, joilla sähköverkon kapasiteettia on tarjottavissa.
Etusijaryhmiin 2–4 kuuluvien tarjouspyyntöjen käsittely erissä kaksi kertaa vuodessa merkitsisi, että tarjouspyynnön käsittelyn alkaminen voisi viivästyä enimmillään noin kuudella kuukaudella sen saapumisesta. Lain voimaantulon jälkeen ensimmäisen erän käsittely alkaisi viimeistään 31.12.2027, joten vuonna 2027 viive voisi olla tätä pidempi.
Lakimuutos aiheuttaisi sen, että etusijaryhmään 3 kuuluvien yritysten asema heikkenisi nykytilaan verrattuna. Kapasiteettia tarjottaisiin niille vasta, kun etusijaryhmiin 1 ja 2 kuuluvien tarjouspyyntöjen edellyttämä kapasiteetti on tarjottu. Etusijaryhmään 3 kuuluva yritys voisi kuitenkin nostaa tarjouspyyntönsä etusijaryhmään 2 antamalla joustositoumuksen. Sitoumuksen antaminen olisi vapaaehtoista, mutta sen kustannukset olisivat käytännössä hinta, jonka yritys maksaisi paremmasta asemasta etusijamenettelyssä. Tuotantositoumuksella yritys parantaisi asemaansa etusijaryhmän sisällä tarjouspyyntöjen keskinäisessä järjestyksessä.
Kajaanin kaupunki toteaa lausuntonaan seuraavaa:
Ehdotetun etusijamenettelyn tavoitteena on ohjata suuria sähkönkäyttäjiä alueille, joilla verkossa on kapasiteettia ja mahdollisuus liittää uutta sähköntuotantoa. On perusteltua sijoittaa sähkön tuotanto ja kulutus mahdollisimman lähelle toisiaan, koska tämä vähentää sähkön siirtotarvetta, siirtoon tarvittavaa infrastruktuuria ja siirtohäviöitä. Samalla pienenee paine kantaverkon pullonkaulojen hallintaan ja verkon laajennusinvestointien toteuttamiseen.
Kajaanin datakeskusekosysteemin kehittymisen ja alueella käynnissä olevien ja odotettavissa olevien datakeskusinvestointien näkökulmasta lakiluonnoksen esitys, että etusijaryhmän 3 sisällä parhaan aseman saa tarjouspyyntö, joka koskee aluetta, jossa kapasiteettia on tarjottavissa, on myönteinen. Kajaanin alueella on jo nyt olemassa olevaa vahvaa sähkönsaatavuuden kapasiteetti, jota Fingrid on suunnitellut vahvistaa mm. uudella sähköasemalla. Kajaanin alueella myös sähköverkkojen kapasiteetti on hyvä ja verkkokapasiteetin lisääminen on mahdollista sekä Fingridin että muiden verkonhaltijoiden toimesta.
Joustositoumuksia varmaan tultaisiin ainakin jossain mittakaavassa käyttämään tavoitteena nousta etusijaryhmästä 3 ryhmään kaksi. Joustositoumukset tulevat aiheuttamaan datakeskustoimijoille ylimääräisiä kustannuksia, mikä heikentää Suomea investointiympäristönä ja voi haitata käynnissä olevaa hyvää kasvua. Lisäksi niillä voi olla negatiivisia ympäristövaikutuksia, koska jos uusiutuvaa energiaa ei olisi käytettävissä, niin tarvittava energiantuotanto voi ohjata fossiilisten polttoaineiden käyttöön esimerkiksi dieselgeneraattoreissa.
Lakiluonnoksen mukaan tuotantositoumuksen datakeskustoimija voi täyttää ainoastaan uudella, alle 36 kk sitten käyttöönotetulla sähkön tuotantokapasiteetilla. Sopimuskumppanin valinta rajautuisi sähköntuottajiin, jotka omistavat tai kehittävät uusia ja samalla alueella sijaitsevia voimalaitoksia. Käytännössä nopeasti tarvittava uusi kapasiteetti tarkoittaisi tuuli- tai aurinkovoimaa, joista aurinkovoiman kapasiteetti on heikko talvella. Tämä voi olla asia, joka ohjaa investointeja läntiseen Suomeen, jossa merituulivoiman lisärakentaminen on maatuulivoiman rakentamiseen verrattuna helpompaa. Tämä ei ole tasapainoisen aluekehityksen mukaista. Esitys asettaa erityisesti Itä-Suomen eteläiset maakunnat heikompaan asemaan, koska niissä tuulivoiman rakentaminen ei ole mahdollista puolustusvoimien tarpeiden takia.
Siirtyminen dynaamisesta nykytilasta, jossa tarjouspyynnöt käsitellään saapumisjärjestyksessä uuteen kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan käsittelyyn voi aiheuttaa investointien lykkääntymisiä ja jopa peruuntumisia. Datakeskusprojektit ovat erittäin nopeatempoisia ja aikataulusidonnaisia, joten ylimääräiset viivästykset voivat aiheuttaa niille haasteita. Laajemmassa kuvassa sähkömarkkinalain tiukennus voi aiheuttaa myös investointien siirtymistä pois Suomesta esimerkiksi Ruotsiin. Lakimuutos tulee aiheuttamaan tiukentuvalla sääntelyllään sekä sähkön tarvitsijoille että verkonhaltijoille uutta työmäärää ja kustannuksia.
EU:n jäsenvaltioissa noudatetaan sähköverkkoon liittymisessä lähtökohtaisesti edelleen periaatetta, jonka mukaan liittymistä koskevat pyynnöt käsitellään saapumisjärjestyksessä. Sähköverkon kapasiteetin rajallisuus on kuitenkin useissa jäsenvaltioissa synnyttänyt tarpeen rajoittaa kapasiteetin jakamista. Lakiluonnoksen ehkä pahin puutteellisuus on siinä, että kansainvälinen vertailu ei sisällä Suomen tärkeimpiä kilpailijamaita datakeskusinvestoinneissa, Norjaa ja Ruotsia.
Datakeskusten asettaminen eriarvoiseen asemaan muiden sähkönkäyttäjien kanssa ei ole myöskään tasapuolista teollisuuspolitiikkaa. Sama tapahtui jo aiemmin datakeskusten sähköveroluokan muutoksessa.