Perustelut
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta lausuntoa Kuopion Energia Oy:n hakemuksesta Lintusuon turvetuotantoalueen alueen ympäristöluvan muuttamiseksi.
Hakemus koskee Kajaanin kaupungissa, kaupunkikeskuksesta noin 15 km etelään sijaitsevan Lintusuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan muuttamista. Kuopion Energia Oy on laittanut hakemuksen vireille Kainuun ELY-keskuksen 22.12.2020 tekemän ympäristönsuojelulain 89 §:n mukaisen ympäristöluvan muuttamisen tarpeen arvion johdosta. ELY-keskuksen arvion mukaan Lintusuon toiminnasta aiheutuva pilaantumisen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta, koska alueella esiintyy potentiaalisia happamia sulfaattimaita. Lintusuon alue sijoittuu lisäksi sisämaan mustaliuskevyöhykkeelle. Tämän vuoksi Lintusuon lupaa on ELY-keskuksen arvion mukaan syytä muuttaa niin, että mahdollisten happamuushaittojen ehkäisemiseksi asetetaan lupamääräykset. Lintusuon turvetuotanto on aloitettu vuonna 2005. Ympäristöluvan mukainen pinta-ala auma-alueineen on noin 83 hehtaaria ja nykyinen tuotantopinta-ala auma-alueineen 75,9 ha. Jäljellä olevan turvekerroksen paksuus vaihtelee välillä 0,8–1,5 m ja tuotantoaikaa on jäljellä arviolta 15 vuotta.
Vesien käsittely ja johtaminen
Vesienkäsittelyrakenteisiin kuuluu sarkaojarakenteiden lisäksi neljä laskeutusallasta (la1–4) ja neljä pintavalutuskenttää (pvk1–4). Pintavalutuskentille 1, 3 ja 4 kuivatusvedet pumpataan sulan maan aikana (1.5.–31.10.). Muuna aikana vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta vesistöön. Pvk1/la1 ja pvk3/la3 vedet johdetaan laskuojan kautta Haukijokeen ja pvk4/la4 vedet laskuojan kautta Matojokeen. Pvk2:lle vedet johdetaan painovoimaisesti ympäri vuoden. Pvk2:n jälkeen vedet johdetaan metsäojan kautta reittiä Sopenpuro–Katajapuro–Matojoki.
Happamuusriski
Lintusuon alueella on tehty vuonna 2017 selvitys happamien sulfaattimaiden esiintymisestä (Geologian tutkimuskeskus). Selvityksen perusteella 11/15 tutkittua pistettä voidaan luokitella happamaksi sulfaattimaaksi. Merkittävin happamoitumisriski liittyy liejuihin, joita esiintyy alueella yleisesti turpeen ja moreenikerroksen välissä. Alueen moreeneihin ja hiekkoihin liittyvä happamoitumisriski on pääosin kohtalainen ja turpeisiin liittyvä riski pieni. Alueen länsiosassa turvekerrokseen liittyvä happamoitumisriski arvioidaan merkittäväksi turvenäytteiden suurehkon rikkipitoisuuden ja merkittävän pH-laskun vuoksi. Alueen maakerrosten paikoin selvästi korkeat rikkipitoisuudet voivat johtua alueen mustaliuskeista.
Happamuustarkkailun tulokset
Lintusuolla on tehty päästötarkkailua viimeksi vuonna 2019, jolloin määritettiin myös pintavalutuskentiltä lähtevän veden sulfaattipitoisuuksia. Lisäksi pintavalutuskentiltä lähtevän veden sähkönjohtavuutta ja pH:ta on mitattu vuonna 2021. Hakijan arvion mukaan Lintusuolta ei ole tarkkailutulosten perusteella tullut sulfaattimaihin liittyviä happamia päästöjä. Vuosina 2019 ja 2021 pintavalutuskentiltä 1–4 lähteneiden vesien pH-arvot ovat vaihdelleet seuraavasti: pvk1 4,9–5,3, pvk2 6,2–6,9, pvk3 4,9–5,9 ja pvk4 4,0–4,7. Sähkönjohtavuusarvot ovat vaihdelleet välillä 1,8–6,6 mS/m ja sulfaattipitoisuudet välillä 0,5 mg/l–5,2 mg/l. Osalla pintavalutuskentistä lähtevän veden pH on ollut alimmillaan luokkaa 4. Kyseenomaisten pintavalutuskenttien tuotantoalueen turve on rahkaturvetta, jonka pH taso on luontaisesti alhainen (vaihteluväli 3–4). Lintusuon turvetuotannolla ei ole muutettu valuma-alueita, joten rahkaturvevaltaisten suoalueiden vedet ovat purkautuneet alapuolisiin vesistöihin jo ennen turvetuotantoa. Lintusuon ojasto on kaivettu suurelta osin pohjamaahan asti, joten tarkkailutuloksissa on vesiä turvekerroksen pinnasta, ojien reunoilta ja ojien pohjalta mineraalimaan rajasta.
Kuopion Energia Oy esittää, että mahdollisten happamuushaittojen estämiseksi tuotantosaroille jätetään vähintään 20 cm:n turvekerros. Lisäksi tarpeetonta kaivua vältetään ja kokoojaojia syvennetään pohjamaahan vain kuivatuksen ja vesienkäsittelyn edellyttämissä määrin. Pohjamaahan kaivettujen kokoojaojien syventämisestä tai pohjamaahan kaivamisesta ilmoitetaan ennalta Kainuun ELY-keskukselle. Mikäli tuotantoalueella halutaan kaivaa pohjamaahan tai nostaa turvetta lähempää pohjamaata kuin 20 cm, varmistetaan jo tehdyllä selvityksellä (Geologian tutkimuskeskus 2017) tai tarvittaessa tarkennuksella, että kyseenomaisella alueella ei esiinny happamia sulfaattimaita. Mikäli pohjamaahan kaivua tehdään selvityksessä todetun happaman pohjamaan alueella, kaivumassat kalkitaan tai peitetään turpeella. Hakija esittää pintavalutuskentille 1–4 asetettavaksi seuraavia lähtevän veden pH:n raja-arvoja: pvk1 3,8; pvk2 4,5; pvk3 4,0 ja pvk4 3,3. Raja-arvon alituttua hakija ryhtyy toimenpiteisiin happamien päästöjen ehkäisemiseksi. Jos tuotantoalueelta havaitaan lähtevän sulfaattimaihin liittyvä merkittävä hapan päästö, torjutaan happaman päästön vaikutuksia rakentamalla kalkkikivipato pintavalutuskentän alapuolelle. Päästölähde tuotantoalueen ojastossa selvitetään tarvittaessa pH:n ja sähkönjohtavuuden mittauksilla. Merkittävän päästölähteen haittoja torjutaan kalkituksella tai vesipinnan nostolla tuotantoalueen ojassa/ojissa. Hakija toteuttaa happamien sulfaattimaiden tarkkailun ympäristöluvan mukaisesti.
Kuulutus ja hakemusasiakirjat ovat sähköisesti nähtävillä osoitteessa https://ylupa.avi.fi.
Lisätiedot: johtava ympäristönsuojelutarkastaja Paula Malinen, puh. 044 7100 597, sähköposti paula.malinen(at)kajaani.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jussi Heikkinen, Tekninen johtaja, jussi.heikkinen@kajaani.fi
Ympäristöteknisen lautakunnan lupajaosto lausuu hakemuksesta seuraavaa:
Lupajaosto esittää, että tuotantosaroille jätetään vähintään 30 cm:n turvekerros. Kaivumassat, jotka ovat hapanta tai hapanta sulfaattimaata, sijoitetaan vesienkäsittelyrakenteiden valuma-alueelle. Kaivumassat kalkitaan ja peitetään turpeella tai muulla sopivalla pilaantumattomalla aineksella niin, että estetään ympäristön pilaantumista aiheuttavat päästöt. Pintavalutuskentiltä lähtevien vesien pH-arvolle tulee asettaa raja-arvo, jolla varmistetaan, ettei alueelta johdeta sellaisia vesiä, joista voi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Turvetuotanto ja niiden jälkikäyttö lisäävät happamuushaittojen riskiä mustaliuske- ja sulfaattimaiden alueella. Lintusuon jäljellä olevaksi tuotantoajaksi on arvioitu 15 vuotta. Luvassa on tarpeen antaa määräykset tuotantoalueen jälkitoimista ja tuotannosta poistuvien lohkojen vesiensuojelutoimista, joissa otetaan huomioon alueella olevat happamat sulfaattimaat ja niistä aiheutuva happamuusriski. Tuotannosta poistuvat alueet tulee saattaa sellaiseen tilaan, ettei niiden valumavesistä aiheudu happamuuspäästöistä johtuvaa haittaa pintavesille eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.