Ympäristöteknisen lautakunnan lupajaosto, kokous 11.3.2020

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 13 Ympäristöteknisen lautakunnan lupajaoston tiedoksi merkittävät asiat v. 2020

KAJDno-2019-1407

Perustelut

Peuraniemen jätevedenpuhdistamon käyttö- ja kuormitustarkkailu  vuonna 2019: Peuraniemen jätevedenpuhdistamolla käsiteltiin jätevettä noin 3,3 milj. m³ eli keskimäärin 8 975  m³/vrk. Käsitelty jätevesimäärä oli hieman pienempi kuin edellisellä 10-vuotisjaksolla. Huhtikuussa jouduttiin  tekemään siirtoviemäriin ohitus ( 3920 m³)  Otanmäen varoaltaalle sulamisvesien aikana tapahtuneen ylivuodon takia. Muutoin ohituksia ei vuonna 2019 jouduttu suorittamaan.

Peuraniemen jätevedenpuhdistamon orgaanisen aineen että kokonaisfosforin jäännöspitoisuudet ja puhdistustehot alittivat jokaisen vuosineljänneksen osalta niille asetetut lupaehdot. Myös valtioneuvoston asetuksen vähimmäisvaatimukset saavutettiin sekä näytekerroittain että vuositasolla.

Vuolijoen Katajakankaan suljetun kaatopaikan jälkitarkkailu vuonna 2019: Kaatopaikan mittapadolta otetaan näyte ja mitataan virtaama kerran vuodessa touko-kesäkuussa sekä otetaan pintavesinäyte kaatopaikan alapuolelta laskuojasta. Kaatopaikan mittapadolla kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuusarvo olivat hieman koholla. Kloridi- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat melko pieniä. Kaatopaikalta lähtevässä vedessä oli melko paljon happea kuluttavaa ainesta (CODCr), mutta vesi ei ollut sameaa tai kiintoainepitoista. Vesi oli väriltään hyvin tummaa. Veden pH oli lähellä neutraalia ja happitilanne huono. Veden hygieeninen laatu oli moitteeton. Veden laadussa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 2016 -2019 aikana.

Kaatopaikan alapuolella laskuojassa sähkönjohtavuusarvo oli koholla ja se oli mittapadon arvoa suurempi. Kloridipitoisuus oli alhainen. Edellisvuoden tavoin kokonaistyppipitoisuus oli mittapadon pitoisuuden tasoa, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli korkeampi. Ojan happitilanne oli huono ja pH neutraali. Ojavesi oli tummaa ja vedessä oli melko runsaasti happea kuluttavaa ainesta. Veden hygieeninen laatu oli hyvä. Veden laadussa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 2016 -2019 aikana.

Pohjavesinäytteet otetaan kolmesta havaintoputkesta, jotka sijaitsevat kaatopaikan etelä-, pohjois- ja koillispuolella. Syyskuussa eteläpuolen putki oli kuiva, eikä kahta muuta putkea löytynyt, joten näytteitä ei voitu ottaa.

Parkinmäen jätehuoltoalueen tarkkailu vuonna 2019: Parkinmäen jätehuoltoalue koostuu suljetusta vanhasta jätealueesta sekä 1.11.2007 käyttöönotetusta uudesta jätteenläjitysalueesta. Parkinmäen jätehuoltoalue on ollut Kuusakoski Oy:n hallinnassa heinäkuun 2011 alusta, ja toiminnalle on myönnetty uusi ympäristölupa helmikuussa 2012.

Vanhalle jätealueelle on rakennettu kaasunkeräysjärjestelmä, josta kaasu johdetaan biokaasupumppaamolle. Kaasua poltetaan toistaiseksi soihtupolttimessa. Vuonna 2019 kaasun metaanipitoisuus oli keskimäärin 38 tilavuusprosenttia, hiilidioksidipitoisuus 34 tilavuusprosenttia ja happipitoisuus 1 tilavuusprosenttia. Uudella jätetäyttöalueella kaasun muodostumista ryhdytään seuraamaan vasta, kun alueelle on läjitetty riittävästi orgaanista jätettä.

Jätehuoltoalueella muodostuvat kaatopaikkavedet käsitellään kallioon louhitusta ilmastusaltaasta ja laskeutusaltaasta koostuvalla puhdistamolla ja selkeytetyt vedet puretaan mittapatokaivon kautta purkuojaan, joka laskee Kajaaninjokeen. Kaatopaikkavesien laatua seurataan kahdesta kokoojakaivosta ennen puhdistamoa sekä puhdistamolta lähtevien vesien mittapatokaivosta kuukausittain. Lähtevän veden määrää ja sähkönjohtavuutta seurataan lisäksi jatkuvatoimisella mittauksella ympäri vuoden. Automaattinen seuranta ei ollut toiminnassa pakkaskauden aikana. Vuonna 2019 jatkuvatoiminen mittaus oli toiminnassa 22.5.- 30.12. välisenä aikana.

Vuonna 2019 satoi keskimääräistä hieman enemmän, ja avovesikaudella touko-kesäkuussa satoi normaalia enemmän, mutta heinä-syyskuu olivat selvästi normaalia vähäsateisempia. Vuonna 2019 mittapadolta oli virtausta vesistöön läpi vuoden. Keskivirtaama puhdistamolta vesistöön olikin vuonna 2019 edellisvuotta suurempi. Vuoden 2019 kuormitus oli kaikilta osin suurempaa kuin edellisvuonna, mutta 2010-luvulla todetussa vaihteluvälissä. Näytteenottohetkien kuormituksissa oli suuria eroja vuonna 2019. Huhtikuun näytteenotto osui virtaamahuippuun, jolloin myös kuormitus oli keskimääräistä hieman suurempi.

Vuonna 2019 veden kokonaistyppipitoisuus laski puhdistamolla keskimäärin noin 12 %, kokonaisfosforipitoisuus noin 77 %, kiintoainepitoisuus 85 % ja kemiallinen hapenkulutus noin 31 % puhdistamolle tulevan veden pitoisuuksista. Kiintoaineen puhdistusteho on parantunut selvästi kahden viime aikana, sen sijaan kokonaistypen puhdistusteho oli laskenut vuonna 2019. Kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen puhdistustehot olivat pysyneet kahden edellisvuoden tasolla. Vuonna 2019 sekä virtaamapainotteinen että näytteenottohetkien keskimääräinen kokonaisfosfori- ja CODCr-kuormitus olivat selvästi luparajoja pienempiä eli lupaehdot täyttyivät.

Jätehuoltoalueen pohja- ja pintavesivaikutuksia tarkkaillaan viidestä putkiparista, jotka koostuvat maaperäputkesta ja kallioperäputkesta, kaatopaikan yläpuolisesta maaperäputkesta, yhdestä ojapisteestä, lähteestä sekä salaojan purkupäästä.

Jätehuoltoalueen ympäristössä pohjavesipintojen alueelliset vaihtelut ovat suuria, mutta ajallinen vaihtelu on ollut melko pientä. Tarkkailutulosten perusteella jätehuoltoalueella on voinut olla pohjavesivaikutuksia lähinnä täyttöalueen itäreunalla, jossa vesi oli lähes hapetonta tai happitilanne oli huono ja veden kemiallinen hapenkulutus sekä nikkelipitoisuus olivat koholla. Muilla suunnilla tilanne on melko samanlainen kuin aikaisempina vuosina. Pohjavesistä tutkittiin myös arseeni- ja raskasmetallipitoisuuksia. Pohjavesissä arseeni ja metallipitoisuudet jäivät osin alle analyysimenetelmien määritysrajan tai niitä havaittiin pieniä määriä. Sinkkipitoisuudet olivat monin paikoin selvästi koholla, suurin pitoisuus havaittiin maaperä pohjavesiputkessa.

Vanhan täyttöalueen reunalla sijaitsevan ojan happitilanne oli huono, ja veden kemiallinen hapenkulutus oli hieman koholla. Ojapisteen arseeni- ja raskasmetallipitoisuudet jäivät lokakuussa 2019 pääosin alhaisiksi. Ojapisteellä havaittiin jonkin verran nikkeliä ja se ylitti pohjavesille asetetun sinkin ympäristölaatunormin (Vna 341/2009). Oja ei ole yhteydessä alueen pintavesiojiin, vaan vedet suotautuvat maaperään.

Kajaaninjoen ahventen elohopeaselvitys vuonna 2019: Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ympäristölupapäätöksessään 9.6.2016 velvoittanut UPM-Kymmene Oyj:n seuraamaan Kajaaninjoen ahventen elohopeapitoisuuksia kolmen vuoden välein toteutettavalla seurannalla Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Kainuun ELY-keskus voi aikaisintaan kahden tarkkailukierroksen jälkeen lopettaa ahventen elohopeapitoisuuden seurantavelvoitteen, jos tarkkailulla on osoitettu, etteivät elohopeapitoisuudet ole nousemassa Kajaaninjoen ahvenissa verrattuna yläpuolisen alueen ahveniin. Seurantaa varten näytteeksi hankittiin vuonna 2019 UMP-Kymmene Oyj Kajaanin suljetun sellutehtaan alapuoliselta Kajaaninjoelta 10 ahventa, joiden kylkilihaksesta määritettiin Hg-pitoisuus. Tuloksia verrataan Terrafame Oy:n kalataloustarkkailuun liittyvien yläpuolisella Rehjanselällä tehtävien vastaavien määritysten tuloksiin. Terrafame Oy:n tarkkailuun liittyen Rehjanselältä pyydystettiin elohopeamäärityksiä varten 10 ahventa vuonna 2015 sekä vuonna 2016 ja näitä tuloksia käytetään vuoden 2019 seurannan vertailuaineistona.

Kajaaninjoen vuoden 2019 näytekalat olivat elohopeapitoisuuksiltaan hieman Rehjan vertailuaineistoa korkeampia. Pitoisuudet kasvoivat myös näytekalojen koon kasvaessa, sillä elohopea akkumuloituu kalaan sen kasvaessa. Vuoden 2019 näytteiden elohopeapitoisuudet alittivat kuitenkin elohopeapitoisuuden elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa määritetyn ylärajan (EY 1181/2006, muutos 629/2008). Näytteenottokertojen kokojakaumat huomioiden on Rehjan ja alapuolisen Kajaaninjoen ahventen elohopeapitoisuuksissa havaittavissa korkeintaan pieniä eroja.

Terrafamen kaivoksen tarkkailu vuonna 2019, pintavesien tarkkailun vuosiraportti, 14.2.2020:Terrafamen kaivoksen vesistövaikutusten tarkkailua tehdään sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöissä. Nuasjärven purkuputken myötä vesistötarkkailua on jatkettu vuonna 2019 laajennetusti Jormasjärvellä, Nuasjärvellä, Kajaaninjoessa ja Oulujärvellä. Vuonna 2019 kaikki kaivokselta vesistöön johdettavat vedet johdettiin pohjoiseen Oulujoen vesistöön. Vedestä noin 4 milj. m3 johdettiin purkuputkea pitkin Nuasjärveen ja 0,5 milj. m3 Latosuon kautta pohjoiseen suuntautuville purkureiteille. Vuoksen suuntaan on juoksutettu kaivokselta vesiä viimeksi keväällä 2016. 

Oulujoen purkusuunnan vesistöissä kaivostoiminnan vaikutukset näkyvät voimakkaimmin Salmisessa ja Kalliojärvessä, joihin oli vuonna 2010 muodostunut pysyvä kerrostuneisuus. Vuonna 2019 tämä kerrostuneisuus on purkautunut Kalliojärvessä. Salmisessa alusvedessä havaitut pitoisuudet ovat edelleen huomattavan suuria (esim. SO4, Ni, Mn, Na). Vuonna 2019 näihin järviin ei kohdistunut kuormitusta kaivoksilta.

Rehja-Nuasjärvellä kaivoksen vaikutus vedenlaatuun oli vuonna 2019 havaittavissa ainoastaan purkuputken lähimmillä uusilla tarkkailupisteillä. Rantavesipisteillä vedenlaadussa ei ollut havaittavissa purkuputken kautta kaivokselta johdettujen vesien vaikutuksia. Oulujärven vedenlaadussa ei myöskään ollut havaittavissa kaivostoiminnan vaikutuksia.  

Maanrakennustyömaan ja sivukiven läjitysalueen mahdollisia vaikutuksia seurattiin vuonna 2019 Kivipuron ja Pirttipuron näytteenottopisteiltä. Kivipuron vedenlaadussa voitiin edelleen havaita rakentamistoiminnan vaikutus, vaikka vedenlaatu onkin kohentunut. Pirttipuron vedenlaadussa ei havaittu kaivostoiminnan vaikutuksia.

Liukoisen nikkelin pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylitti sekoittumisvyöhykkeelle annetun ympäristölaatunormin Salmisen alusvedessä ja Kuusijoessa. Sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolisissa vesissä liukoisen nikkelin pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylitti mustaliuskealueen taustapitoisuudet huomioivan ympäristölaatunormin (Vna 868/2010) Härkäpurossa ja Kivipurossa. Sekoittumisvyöhyke ei koske Härkäpuroa, vaikka kaivosvesiä johdetaan sitä kautta mm. Kuusijokeen. 

Vuoksen purkusuunnassa vesistöt ovat toipumassa vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuodon aiheuttamista haitoista. Vuoksen suuntaan ei ole juoksutettu vesiä toukokuun 2016 jälkeen ja vesistöjen tilassa onkin havaittavissa yleisesti huomattavaa paranemista. Kivijärvessä alusveden happitilanteessa on ollut suuntaus parempaan ja sen vesinäytteiden sähkönjohtavuus sekä sulfaatti-, natrium- ja mangaanipitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti, vaikka ne ovatkin edelleen suurempia kuin ennen kaivostoimintaa.

Kivijärven alapuolisilla järvillä voidaan yleisesti havaita sähkönjohtavuuden, sulfaatti-, natrium- ja mangaanipitoisuuksien pienentyneen. Metallipitoisuuksien ympäristölaatunormien ylityksiä ei vuonna 2019 havaittu. Kaivostoiminnan vaikutus Vuoksen suunnan vesistöissä on edelleen havaittavissa vähäisessä määrin Kiltuanjärveen saakka ja hyvin vähäisessä määrin Haapajärveen saakka.

Teollisuusalueen läheisillä järvillä, jotka eivät sijoitu purkuvesien reiteille, veden sähkönjohtavuus oli vuonna 2019 luonnonvesille tyypillistä tasoa ja metallipitoisuudet alittivat ympäristölaatunormit.  

Seuraava lupajaoston kokous 15.4.2020.

 

Päätösehdotus

Esittelijä

  • Jussi Heikkinen, Tekninen johtaja, jussi.heikkinen@kajaani.fi

Lupajaosto merkitsee tiedoksi.

Päätös

Lupajaosto merkitsi tiedoksi.


Muutoksenhaku

 

Valmistelua ja täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §